SOTE, SOTE, SOTE

 

Vaikka olen yhtä huolissani sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujemme tulevaisuudesta kuin muutkin puolueemme ehdokkaat, en valinnut sitä yhdeksi vaalikärjekseni, koska ajattelin, että täällä on muitakin tärkeitä asioita, jotka jäävät vähemmälle huomiolle. En kuitenkaan osannut ennakoida, että SOTE jyräisi näin selvästi kaikki muut aiheet allensa, joten tässä pieni koonti niistä soten uhista ja mahdollisuuksista, jotka itse nostaisin esiin tässä keskustelussa.

Maakuntien asema

Mikäli maakunnista ei tehdä pelkästään yhtiöiden kumileimasimia, vaan niille annetaan verotusoikeus ja todellista päätäntävaltaa, soteuudistuksen on mahdollista saavuttaa alkuperäiset tavoitteensa: hoitoketjujen sujuvoittaminen ja alueellisen tasa-arvon parantaminen. Kolmatta sektoria, ammatinharjoittajia, pienyrityksiä ja jopa niitä suuria monikansallisia terveyspalveluiden tavarataloja voidaan hyödyntää julkisen sektorin palvelujen täydentäjinä, kunhan vaaleilla valittu maakuntavaltuusto pitää sotealueen kokonaisuuden lankoja käsissään. Kyseessä ovat meidän verorahamme ja meidän terveytemme edistämiseksi ja turvaamiseksi tuotetut palvelut: miksi antaisimme ne suljettujen ovien takana neuvottelevien yhtiöiden käsiin?

Kaahaava ”valinnanvapaus”

Täytyy ihan nostaa hattua sille, miten hyvin oikeisto on saanut sanan ”valinnanvapaus” taipumaan brändiksi, jonka ytimessä on loppujen lopuksi sosiaali- ja terveydenhuollon pakottaminen yksityisten voittoa tavoittelevien yritysten ja julkisten pakkoyhtiöiden pelikentäksi. Ei siinä, yritysten kuuluukin tuottaa voittoa. Mielestäni on kuitenkin epäeettistä pelata ihmisten terveydellä ja mahdollistaa voittojen kerryttäminen verorahoista. Varsinkin tilanteessa, jossa monikansallisilla suuryrityksillä on jo valmiiksi etulyöntiasema, eikä kukaan tunnu mediassa kiertävien artikkelien perusteella tietävän, kuinka paljon ne loppujen lopuksi nojaavat tai ovat nojanneet tai tulevat ehkä nojaamaan verosuunnitteluun, jonka seurauksena raha virtaa Suomesta ulos.

Toinen valinnanvapauden ongelma on se, miten sotealueiden palveluketjut saadaan käytännössä toimimaan, kun sopassa on niin monta kokkia – resepteistä puhumattakaan. Tällä hetkellä kiireellä eteenpäin vietävä lakiluonnos on niin keskeneräinen ja jättää vastaamatta niin moneen kysymykseen, että jopa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) varoittaa uudessa lausunnossaan, että jos keskeneräistä lainsäädäntöä pusketaan eteenpäin, vaarana on, että toisissa maakunnissa ”asukkaat voivat ainakin ylimenokauden ajaksi jäädä heikosti koordinoidun, jopa kaaottisen palvelujärjestelmän asiakkaiksi”. Siksi THL katsoo, että ”on kansallisen kokonaisedun mukaista väljentää ja vaiheistaa uudistuksen aikataulua, jotta tasavertaiset palvelut pystyttäisiin takaamaan koko väestölle”. (THL 2017: 1). Sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelut ja niiden toimivuus ei ole mikään ihan pikkujuttu: miksi emme voi jarruttaa ja pysähtyä varmistamaan, että uudistus toteutetaan kunnolla? Sote ei ole mikään ikuisuusopiskelijan opinnäytetyö, jonka ensisijainen tavoite on läpi meneminen. Tässä puhutaan nyt erittäin konkreettisella tasolla ihmisten elämää koskettavista palveluista, joiden onnistuneella (tai epäonnistuneella) toteuttamisella voi olla erittäin kauaskantoisia seurauksia. Suomen kansa ansaitsee ja tarvitsee parempaa.

Täytyykö meidänkin työntää kieli jäiseen rautatolppaan?

Mediassa on puhuttu paljon muualla toteutetuista sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksista, jotka eivät ehkä ole suoraan Suomen sotesuunnitelmiin verrattavissa, mutta antavat jonkinlaista osviittaa. Esimerkiksi Ruotsissa toteutettiin valinnanvapausmalli ilman palveluketjujen sujuvoittamistavoitetta ja nyt suurin osa kansasta vaatii, että yritysten voitontavoittelulle asetetaan rajat. Kysynkin: jos naapuri rakensi talon suolle ja se upposi, mitä jos me rakentaisimme omamme jollekin tukevammalle maaperälle? Virheistä oppii, mutta tämän suuruisten virheiden korjaaminen tulee aika kalliiksi.

Otetaan siis aikalisä ja mietitään, miten sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus tulee todella toteuttaa, jotta se kaventaa terveyseroja, sujuvoittaa hoitoketjuja ja parantaa alueellista tasa-arvoa.

Vasemmistoliitolla on tähän ehdotus, johon voi tutustua täällä.

Allekirjoita vasemmistoliiton sotevetoomus tästä.

(Tuotu vanhasta blogista. Julkaistu alunperin 31.3.2017)

Leave a Reply

Close Menu